Yleisimmät vahvistinluokat
Luokan A vahvistimet ovat monien lähteiden mukaan äänenlaadultaan paras.
A luokan vahvistimissa kytkennässä oleva putki tai transistori johtaa yksipuoleisesti
koko signaalijakson ajan (signaalin molemman puolijaksot).
A luokan vahvistimet ovat lineaarisempia ja yksinkertaisempia kuin muut vahvistimet.
Huono puoli luokan A vahvistimissa on että sen hyötysuhde on heikko, korkeintaan
vain 25 prosenttia.
Huono puoli on myös että luokan A vahvistimet lämpenevät enemmän kuin muuntyyppiset
vahvistimet.
Luokan B vahvistimet toimivat kahdella elektroniputkella tai transistorilla.
Toinen niistä vahvistaa positiivista vaihtovirran puolta.
Toinen niistä vahvistaa negatiivista vaihtovirran puolta.
Vuorovaihekytkennässä elektroniputket tai transistorit ovat puolet ajasta päällä.
Luokan B vahvistimet ovat hyötysuhteeltaan tehokkaampia kuin luokan A vahvistimet.
Luokan B vahvistimien hyötysuhde voi olla parhaimmillaan 80 prosenttia.
Huono puoli luokan B vahvistimissa on että ne voivat tuottaa enemmän säröä
kuin luokan A vahvistimet.
Luokan AB vahvistimet toimivat kuten luokan B vahvistimet mutta niissä
elektroniputket tai transistorit ovat päällä pidempään kuin vain 50% ajasta.
Luokan AB toteutuksessa bias on suurempi kuin B luokan toteutuksessa.
Bias on pieni virta jolla pääteputket tai päätetransistorit saadaan johtamaan
suurempaa virtaa.
AB luokan vahvistimien putket tai transistorit toimivat A luokassa
pienellä signaalitasolla ja signaalitason kasvaessa yli määrätyn tason ne toimivat B luokan tavoin.
Luokan AB vahvistimien hyötysuhde voi olla 60 prosenttia.
Äänenlaadultaan luokan AB vahvistimet ovat parempia kuin luokan B.
Luokan D vahvistimet voivat olla hyötysuhteeltaan jopa 95 prosenttia.
D luokan vahvistimet eivät vaadi massiivista virtalähdettä toimiakseen.
D luokan tekniikka on kehittynyt ja D luokan vahvistinpiirit ovat äänenlaadultaan hyvä.